hypnoosin
historiaa
Hypnoosin lyhyt historia
Hypnoosi on ilmiö, jolla on pitkä ja moninainen historia. Juuret ulottuvat tiettävästi jopa antiikin aikakauteen saakka. Kuitenkin nykyinen käyttö ja muoto ovat ajanmyötä muovautuneet hyvin arkiseksi.
Muinaiset sivilisaatiot ovat käyttäneet hypnoosin kaltaisia tiloja Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Esim. Egyptissä käytettiin rituaaleissa temppeliunien kaltaisia tiloja, joissa ihmiset saivat parannuksia fyysisiin sekä hengellisiin ongelmiinsa. Kreikassa oli Asclepius, terveyden ja parannuksen jumala, joka oli yhteydessä transiin ja unelmiin ja näihin tiloihin liittyi usein rituaaleja ja seremonioita. Näin voimme todeta, että muinaiset egyptiläiset ja kreikkalaiset papit käyttivät rituaalejaan ja seremonioitaan, jotka saattoivat sisältää suggestiivisia elementtejä ja muunneltuja tajuntatiloja.
Keskiaika on Euroopan historian ajanjakso niin sanottujen ”vanhan ajan” ja ”uuden ajan” välissä noin vuosina 400–1500. Keskiaika jaetaan usein varhaiskeskiaikaan, sydänkeskiaikaan ja myöhäiskeskiaikaan. Keskiajan Euroopassa hypnoosiin liittyviä käytäntöjä ei dokumentoitu juurikaan. Sille ei annettu erityistä huomiota, mutta magian ja noituuden yhteydessä käytettiin erilaisia seremonioita, jotka saattoivat sisältää suggestiivisia elementtejä.
Uusi aika (1400–1500 -luku) toi mukanaan tieteellisempää kiinnostusta, mutta hypnoosi jäi pitkälti marginaaliin. Renessanssin aikana kiinnostus ihmismielen ja unien tutkimiseen lisääntyi. Esimerkiksi Paracelsus, 1500-luvun alun lääkäri ja alkemisti, puhui mielen ja kehon yhteydestä.
1700-luvulla Franz Anton Mesmer, saksalainen lääkäri kehitti teorian nimeltä ”mesmerismin” eli eläinmagian käsitteen, jonka mukaan elävät olennot ovat ympäröityjä energiakentällä, ja sen epätasapaino voi aiheuttaa sairauksia. Mesmer käytti hypnoosimaisia tiloja ja rytmisiä liikkeitä hoidoissaan, ja hänen menetelmänsä herättivät suurta kiinnostusta ja kiistelyä aikakauden tieteellisissä ja lääketieteellisissä piireissä.
1800-luvun alussa skotlantilainen lääkäri James Braid tutki Mesmerin ideoita ja kehitti ne eteenpäin. Hän esitteli termin ”hypnoosi” (mielentila, johon liittyy väsymys), ja hän kuvasi hypnoosin olevan tila, jossa henkilö on erityisen vastaanottavainen suggestioille.Braid korosti, että hypnoosi on tilapäinen muutostila tajunnassa, ei maaginen voima. Hän keskittyi hypnoosiin tieteellisenä ilmiönä ja poisti siitä metafyysiset ulottuvuudet.
1800-luvun loppupuolella Jean-Martin Charcot käytti hypnoosia hoitaessaan hysteriaa ja muita mielenterveyshäiriöitä.
1856-1939 kuuluisa Sigmund Freud, psykoanalyysin isä, käytti Varhaisissa töissään hypnoosia, mutta siirtyi myöhemmin psykoanalyysiin, jossa keskityttiin tiedostamattomaan mielen tutkimiseen ilman hypnoosia.
1900-luvun alussa moderni Hypnoosi hypnoosi alkoi löytää laajempaa hyväksyntää, erityisesti sen käytön osalta kivun hallinnassa ja käyttäytymismuutoksissa. Hypnoosi on kehittynyt tieteelliseksi ja terapeuttiseksi välineeksi, ja sen sovellukset ovat laajentuneet monille alueille. Lue lisää…Hypnoosi on siis kehittynyt pitkän historian saatossa ja siirtynyt antiikin aikojen mystisistä rituaaleista modernin lääketieteen ja psykoterapian kenttään. Se on saanut uusia muotoja ja sovelluksia, mutta sen perusperiaatteet, kuten suggestiivisuus ja muunneltu tajuntatila, ovat säilyneet keskeisinä.